Itä-Turkista Istanbuliin


Tämä juttu on esitetty Matkalehden numerossa 1/99.

Istanbul on monen mielestä Turkin ja peräti koko maailman kaunein kaupunki. Se on maailman, historian, kulttuurin, taiteen ja kaupan metropoli. Aasian ja Euroopan mantereet ja maanosat kohtaavat suudellen toisensa Istanbulissa.

Istanbulin historia alkaa aikakirjoissa 2. vuosituhannen eKr. lopulta Lygos nimisestä kalastajakylästä. Noin 600 eKr Egeanmeren Megane nimisestä valtakunnasta tulleet merenkävijät asettuivat alueelle Byzas-komentajansa kanssa ja nimesivät alueen hänen jälkeen Byzantioniksi. Rooman keisari Konstantinus Suuren imperiumi pyhitti 300-luvulla jKr. Istanbulin, josta se sai nimen Konstantinopoli, Konstantinuksen kaupunki.

Keisarin päätös ja kymmenen tuhannen goottilaisen rakentajan armoton työpanos johtivat pian siihen, että Konstantinopolista tuli metropoli, joka jätti varjoonsa silloin rappeutuvan Rooman. Tämän jälkeen seuraavan vuosituhannen ajan Konstantinopoli oli koko maailman mittakaavassa kristillisen sivistyksen edelläkävijä. Siellä pidettiin kuuluisat kirkolliskokoukset, Konstantinopolin synodit ja määriteltiin kristinuskon opinkappaleet ja annettiin sytykkeet myöhemmin roihuaville uskonsodille.

Konstantinopolissa valettiin muottiin usko yhteen Jumalaan ja pyhään kolminaisuuteen. Siellä kehitettiin kuvainrikkojien harhaoppi ja kuvien tuomitseminen. Siellä palasi valtaan ortodoksia l. oikeaoppisuus. Idän ja lännen kirkot toisistaan erottanut oppiriita syntyi myös täällä. Papisto halusi pitää yksinoikeutenaan raamatun tulkinnat, kuoleman jälkeiset elämät, sielun vaellukset ja yhteydet tuonpuoleiseen. Konstantinopolin synodissa päätettiin mm. vuonna 553 jKr. poistaa raamatusta kaikki jälleensyntymiseen viittaava teksti. Sama kokous päätti vuotta aikaisemmin yhden äänen enemmistöllä, että naisella on sielu. Pappien paheellisuudesta saarnasi kirkkoisä Johannes Khyrostomos 400-luvun alussa ja sai moisesta karkotuksen. Tästä kristikansa riemastui ja poltti Konstantinopolin loistoa kirkkaimmillaan edustavan pyhätön, Konstantinuksen kirkon. Kirkko oli omistettu taivaalliselle viisaudelle, kreikaksi Hagia Sofia, ja se oli edeltäjä nykyiselle maailman kauneimmaksi väitetylle kirkolle ja museolle Hagia Sofialle, Aya Sofia Muzesille. Sininen moskeija on sulttaani Ahmed I:lle omistettu Istanbulin päämoskeija. Sen suunnitteli kuuluisan arkkitehdin Sinanin oppilas Mehmed Aga. Siinä on tavallisen neljän sijasta kuusi minareettia. Lisänimi Sininen moskeija tulee sen sisältä kauttaaltaan koristelluista sinivihreistä fajanssilaatoista. Valo tulvii ikkunoista ja heijastuu laatoista sinertävänä rukousmatoille. Pyhättö värjäytyy satumaisen siniseksi.

Sulttaanien loistosta saa käsitystä vierailemalla palatseissa, joiden rakentamisessa ei ole rahaa eikä vaivaa säästelty. Ottomaanihallitsijoiden palatseista Topkapia pidetään arvokkaimpana, mutta kyllä löytyy äveriäisyyttä Dolmabahcestakin. Suomalaisten matkanjärjestäjien esitteissä Topkapi on selvästi näkyvämmin esillä, vaikka vähintään yhtä vaikuttavat elämykset saa Dolmabahcesta. Dolmabahce-palatsi rakennettiin korvaamaan pieneksi ja vanhanaikaiseksi käynyt Topkapin. Topkapi ei myöskään pystynyt enää rakennuskulttuurissa kilpailemaan Euroopan metropolien kanssa. Sulttaani Mahmud II ja seuraajansa hankkivat arkkitehtiensä välityksellä rakentamisen oppia kuten symmetriaa Roomasta, Kreikasta, Ranskasta jne. Niinpä syntyi sulttaaneille rikkaasti rakennettu palatsi ja kuninkaallinen residenssi haaremeineen ja jalokivineen.

Kristallikruunussa 750 kynttilää
Huoneita on 285 ja halleja 43. Lattioita koristaa 4455 neliömetriä käsinkudottua arvokasta mattoa. Kuningatar Victorian lahja tälle sulttaanien palatsille oli 4,5 tonnia painava kristallikruunu, joka koristaa Suurta Salia Muayde Salonya. Kruunu lienee myös arvoisessaan paikassa salissa, joka on 45 metriä pitkä 40 leveä ja missä kattoa koristaa 36 metrin korkeudella maalauksin koristeltu kupoli. Upeaa loistoa löytyy halleista ja huoneista loputtomiin ja eksyksiin saakka. On kiinalaista, on japanilaista ja eurooppalaista posliinia, on kristallia, kultaa, hopeaa, jalokiviä. Pelkkää kultaa on tässä palatsissa koristeina 14 tonnia. Turkkilaisen kansanlaulun Uska Daran sanat viittaavat sattuvasti tunnelmaan, jonka voi vain paikanpäällä niin syvästi kokea. Kuten: “Kuiskaa siellä ikivanha tammi huumasta haaremien, kertoo siellä joka minareetit loistosta sulttaanien, Uska Dara Islamin taikaa vieläkin luonasi lie, Lemmen huumaa, tuskaa ja surmaa niistä et kertoa saa.” Topkapi on ottomaani-itsevaltiaiden palatsi, josta sulttaanit saivat käskyillään kansat vapisemaan ja maan tärisemään. Kun palatseja rakennettiin, ei kansalta avustuksia eikä työvoimaa kyselty, ne otettiin. Vallassa olevan sulttaanin käsissä oli ministereitä myöten jokaisen alamaisen elämä ja kuolema. Topkapin rakennusten ja porttien nimistä saa viitteitä kurista ja Herran nuhteesta. Hallituksen jäsenten aukiolta johtava Kuolleiden portti antaa muistutuksen ministereille mitä tapahtuu jos “tanssit eivät suju niin kuin soitetaan”. Tätä tehostaa vielä Pertuskapiha, missä pertuskakeihäin aseistautuneet sotilaat odottavat valppaina toteuttamaan auliisti Herransa ja Mestarinsa jokaisen käskyn. Suorasukaista hallitsemista. Istanbulin linnoja ei ole demokratioilla eikä kompromisseilla rakennettu eikä rakenneta äänestyspäätöksillä vastakaan.

Suuressa Basaarissa 4000 kauppaa
Grand Basaar, suuri basaari on todella suuri katettu kauppatori, kaupunki Istanbulin kaupungissa, jonka kaduille ja aukioille johtaa 18 porttia. Neljä tuhatta erilaista puotia on ryhmitelty aloittain kortteleiksi. Laadukkaita nahkatakkeja löytyy vielä erittäin edullisesti upeista Istanbulin “nahkamerkkiliikkeistä” suuren basaarin tuntumasta, bussien tuloaukiolta nähden basaarin takaa. Kauppa on täällä kaikki kaikessa, lienee uskonto ja Jumalakin. Turkkiin ja sieltä pois on nykyisin helppo matkustaa. Tullimuodollisuudet sujuvat vaivatta eikä suomalainen tarvitse viisumia. Toista oli viisikymmentä vuotta sitten. Mika Waltari kirjoittaa kirjassaan Lähdin Istanbuliin vuodelta 1947 erittäin vaiherikkaasta matkasta läpi Euroopan eri maiden. Sen mukaan silloin tarvittiin maasta lähdettäessä vielä erillinen “maastapoistumisviisumi”. Sen hän sai peräti vain muutamassa päivässä kun kuuluisana kirjailijana tunsi Suomen suurlähettilään Istanbulissa.

Matkalehden viime numerossa (5/98) Mustanmeren retki Ankarasta Trabzoniin ja Istanbuliin.

 

Istanbul Life.Org: Incili Cavus Sok.No:37/3  Alemdar Mah. SultanAhmet Istanbul /TURKEY

Tel: 90 (212) 511 2198 - 511 7556  Fax: 90 (212) 511 21 98 - 520 77 43    e-mail:  info@istanbullife.org